Eppu Salminen: Lasten ristiretki, Gummerus 2009

Hulvaton kuvaus Epun nuoruudenvuosista 1980-luvun kulttuuri-Suomesta. Pääroolissa turkkalaisen teatterikoulun loistavat huikeudet ja tyrmäävät pohjanoteeraukset. Värikäs, vetävä tyyli ja ällistyttävät tapahtumat luovat eräänlaisen suomalais-80-lukulaisen kulttuuribohemisen pulpfictionin, jota lukiessa nauraa ääneen. Miten tämä on ollut mahdollista? Kevyemmästä päästä on oma cameo-esiintymiseni, josta kyllä olen näin jälkikäteen hiukkasen ylpeä:  "Kävelen ulos kadulta. Kadulla tulee vastaan Esa Saarinen. Punk-tohtori, perkele! 'Mä olen tulossa Teatterikorkean kokeista!' Saarinen tuijottaa kuin hullua. Otan jalastani valkoisen Niken lenkkarin ja ojennan Esalle. 'Anna nimmari!' Esa kirjoittaa sen kylkeen: 'Lujaa menee!'"