Edwin Linkomies: Ihmishengen tie. Valikoima puheita, Otava 1954

Poimin tämän vuosikymmeniä sitten loppuunmyydyn kirjan mukaan kesän Pafos-seminaariini ja intuitiivinen valinta osoittautui oikeaksi. Helsingin yliopiston entisen professorin ja Suomen sodanaikaisen pääministerin puheiten kokoelmassa on ylevää ja juhlavaa jylinää. Sen sävymaailma soi ja henkisyys elää tavalla, joka saa mielen liikkeelle. Kirja osoitaa myös, miten olennaista on lukea täysin sen ulkopuolelta, mitä kulloinkin on ilmassa ja kaikkien huulilla. Ote puheesta "Runous isänmaantunteen tulkkina":

"Niin alkukantaisia kuin joskus ovatkin Kalevalan sankarien käsitykset, eivät he koskaan edusta pelkkää barbaarista voimaa, vaan ensi sijasasa korkeampia inhimillisiä ominaisuuksia. Tässä suhteessa on Kalevala huomattavasti korkeamalla kuin Homeroksen Ilias, jossa ruumiillinen voima saa osakseen suurimman kunnian. Suomalainen elämänkäsitys on henkisempi, se on samalla nykyaikaista ihmistä läheisempi kuin Iliaassa ilmenevä sälimättömyys ja raa'an miesvoiman ylistys." (s. 55)