Eero Saarenheimo: Casanova ja Sprengtporten, Tammi 2006

Hurmaava kirja. Kirjoittaja on tehnyt mittavan työn selvittääkseen ensi silmässä hämmästyttävää ystävyyttä, joka syntyi suomalaiskenraalin ja Casanovan välillä 1700-luvun lopussa, edellisen kuntouttaessa ylhäisötyyliin sotatantereella saamiaan vaivoja ja jälkimmäisen toimiessa elämänsä loppuvaiheessa kirjastonhoitajana. Syntyy suurenmoinen näkökulma suomalaiseen kosmopolitismiin 1700-luvun lopussa, 1700-luvun tapakulttuuriin ja samalla useimmille lukijoille erittäin toisenlainen kuva naistenmies Casanovasta kuin mikä vallitsee. Itse luin tätä kirjaa valmistellessani kevään Venetsian seminaariani, todeten samassa yhteydessä Casanovan muistelmat suurenmoisen kiehtovaksi nekin, ei Casanovan naisseikkailujen vuoksi, vaan Casanovan soljuvasti etenevän sävykkäiden ja hienoviritteisten hahmotusten vuoksi, teemanaan ihmisten välisen kanssakäymisen ihmemaailma. Joissa suhteissa oma aikamme on monin osin tyrmäävän lattea. Meiltä puuttuu filosofiaa, syvyyttä ja pintaväreilyä.

"Filosofiksi saatettiin 1700-luvulla luonnehtia henkilöä, joka osasi selvittää mielipiteitään kirjallisessa muodossa, arvioida ihmiselämän käänteitä, antaa neuvoja ja herättää kysymyksiä"; Saarenheimo toteaa, korostaen läpi kirjan Casanovan ja Sprengtportenin helmeilevän innostunutta halua keskustella elämän pienistä ja suurista teemoista, asenne, joka heitä yhdisti.