Michel Maffesoli: Maailman mieli. Yhteisöllisen tyylin muodoista, Gaudeamus 1995, suom. ...

Yksi parhaita nykyhetken yhteisöllisyyden erittelyjä, mitä tiedän. Suurenmoisen innoittavaa esseististä filosofiaa, joka etenee helmeilevästi, sisältäen tärkeitä valotuksia sivu toisensa jälkeen. Harvoja kirjoja olen alleviivannut yhtä tiivisti kuin tätä.

Maffesoli painottaa ja kehittelee "arkielämän ja imaginarisen välillä olevaa hienon hienoa suhdetta". Kyse on "yhteisöllisyyden halusta, yhteisestä mielenliikutuksesta ja eräänlaisesta samalla aaltopituudella olemisesta" (s. 18) Maffesolin korostaman uusyhteisöllisyyden tunnusmerkkejä ja ilmentymisiä ovat "kuva" ja "tyyli". Kirja on näiden perusteemojen briljanttia aikalaisanalyysiä durkheimilaisen sosiologian hengessä. Olennaista on se kiihkeys, hurmos tai vetovoima, joka saa ihmiset liittymään yhteen ja synnyttämään konkreettisia ja ulkoisesti havaittavia kultuurimuotoja. Maffesolin kantavia väittämiä on nimenomaan, että toisin kuin sovinnaisviisaus väittää, "individualismi" ei ole oikea näkökulma aikaamme, vaan uudenlainen "heimottunut" yhteisöllisyys.

"On tärkeää huomata, että tämä monisäikeinen yhteiskunta nojaa joukkoon arvoja, joille ei aikaisemmin ollut tilaa sosiaalisessa elämässä; ne oli parhaimmillaankin eristetty yksityisen alueelle. Lisäksi niille ei annettu minkäänlaista akateemista arvoa. Tämä päti yhteisöllisyyteen, arkipäiväiseen, paikallisuuteen, nykyhetkeen, intohimoiseen ja tietenkin imaginaariseen sen eri muodoissa." (s. 21)

Itselleni erittäin innostavasti Maffesoli ajaa takaa "tunteen kultturia" ja pyrkii nostamaan arkipäivän valta-asemaan. Maffesoli uskaltaa käydä kiinni teemoihin, jotka akateeminen järjenharjoitus on usein jättänyt syrjään.

"Arkielään ylevyyttä ei voi painottaa kylliksi. Voidaan sanoa, että sosiaalinen tuntemus kehittyy 'tavanomaisen' pohjalta. On paikallaan korostaa tätä, sillä sokean pisteen tavoin on yhtäältä kyse alueesta, jonka intellektuellit ovat tähän asti jättäneet oudosti huomiotta" (s. 74).

Maffesoli operoi tyylin ja kuvan käsitteillä, herkkyyksiä lukijassa virittäen. Järki tai välineellisyys ovat lähtökohtina riittämättömät yhteisöllisyyden avainilmiöitä tarkasteltaessa. "Eletty elämä kokonaisuutena on yhä päivänpoltavampaa." (s. 77)

"Sosiaalinen elämä ei siis enää perustu voittoisaan järkeen, sillä ei enää ole mitään tekemistä sopimusasenteen kanssa, se ei ole suuntautunut tulevaisuuteen. Mutta sen voi erottaa emotionaalisessa, jaetussa tunteessa ja yhteisessä intohimossa" (s. 27)

Näin huomio kohdistuu nautintoon, kiihkoon, yhdessä synnytettyyn kokemukseen, joita kiihtyvä kuvien runsaus vahvistaa ja ilmentää. "Vastoin olemassaolon taloutta juuri elämäntyyli pyrkii pääsemään voitolle. Hedonistinen, esteettinen, mystinen elämäntyyli ... Elämäntyyli, joka painottaa ilmiasun leikkejä ja olemassaolon immamateriaalisia puolia." (s. 77).

Maffesoli on postmodernin innostunut, rakentava jäsentäjä,jonka tekstissä sykkii elämä ja huokuu ymmärrys ilmiöitä kohtaan, joita hän oivaltaen erittelee.