Mihaly Csikszentmihalyi: Kehittyvä minuus. Visioita kolmannelle vuosituhannelle, Rasalas 2006

Mestaripsykologin suurteos Sari Hellstenin erinomaisena suomennoksena.

"Jokainen meistä on osa evoluutioprosessia. Olemme energiakimppuja, jotka on ohjelmoitu pyrkimään itsekkäisiin päämääriin, ei oman itsemme tähden, vaan voidaksemme säilyttää ja kopioida geeneihin koodatun informaation." (s. 39) "Tämänhetkisen evoluutiota koskevan tietämyksemme perusteella mielihyvä on kokemus, jonka ihminen saa tehdessään jotain sellaista, josta on menneisyydessä ollut hyötyä ihmislajin selviytymiselle." (s. 71)

Lähtökohta ja näkökulma on kehityshistoriallinen, mutta ei vain menneisyyteen kytkeytyen, vaan nimenomaan valaisten tulevaa mahdolisuuksien ja ihmisen erityisyyden näkökulmasta. Jotta nämä mahdollisuudet voisivat toteutua tarvitaan ymmärrystä ihmisen psykologiasta ja evolutionaaisresta luonteesta.

"Jotta voisimme kehittää itsen, joka kykenee käsittelemään 2000-luvulla kimppuumme käyviä evolutiivisia voimia, meidän on ehdottomasti opittava tuntemaan paremmin mielen toimintaa." (s. 51). Tähän kirja tähtää vakuuttavina, kirjallisesti vetävinä päälinjoina, jotka avautuvat lukijalle ilman erityistietoja.

Päähavaintona on, että kehomme ja mielemme ei automaattisesti tiedä, mikä sille on hyväksi. Ihmismielen rakenteet eivät automaattisesti rakenna parasta tulevaisuutta tästä eteenpäin, vaikka ovatkin palvelleet menneisyydessä.

"Mitä enemmän tiedämme mielen toiminnasta, sitä paremmin käsitämme, että siinä suodattimessa, jonka läpi koemme maailman, on tiettyjä omituisia vinoutumia." (s. 52) "...on olennaisen tärkeää käsittää, että 'ihmisluonto' on seurausta sattumanvaraisista sopeutumisista jo kauan sitten kadonneisiin ympäristöolosuhteisiin." (s. 80) "Pidimmepä siitä tai emme, aivot valmistavat meitä toimintaan, joka oli perusteltua ihmisten asuessa luolissa mutta on nyt sopimatonta. Se johtuu tietyistä aivojen toimintaan sisältyvistä vinoutumista, joiden vaikutusta meidän täytyy oppia hillitsemään voidaksemme hallita tietoisuutta." (s. 84)

"Mielijohteiden ja tottumusten alkuperän pohtiminen on ensimmäinen askel kohti oman psyykkisen energian hallintaa." (s. 101)

Tärkeää on havaita, että meissä myllertävät voimat palvelevat meitä vain osittain. Paras mahdollisuus on oman ajattelun ja tiedostuksen avulla ohjata itseään ja hallita sitä voimakenttää, mikä kukin meistä on ihmisinä. Evolutionaariset viettivoimat ulottuvat kauas ja samalla ajattelu vain lähelle. "On jopa esitetty, että ihmiset alkoivat vasta noin kolmetuhatta vuotta sitten käsittää ajattelevansa." (s. 110)

Ajattelu kuitenkin sisältää sekin omat ansansa. "Itse antoi siis ihmisille henkilökohtaisen vapauden paljan, mutta samalla se myös keräsi uuden hunnun, yhtä tiheän kuin kaksi edellistä: egon illuusiot. ... heti kun itse oli kehittynyt, se antoi ihmisen kannettavaksi omat todellisuusvääristymänsä." (s. 111)

Keskeisin teema, mitä kirja uudelleen ja uudelleen tähdentää, on velvollisuus ja mahdollisuus rakentaa "parempi itse". "Jos haluamme, että edessä ylipäätänsä on vielä uusi vuosituhat, jonka aikana voimme evoloitua, meidän täytyy välttämättä oppia rakentamaan parempi itse." (s. 116)

Ongelmana on yhtäältä aikaisemman menestyksemme kaavat sekä niiden yhteydessä rakennettu esine- ja symbolimaailma ja niihin nojautuvat yhteiskuntajärjestykset. "Kun organismit oppivat ottamaan elinympäristöstään liian hyvin energiaa, ne saattavat tuhota elinympäristön ja samalla itsensä. Evoluutio suo vain väliaikaisia menestymisiä: eilisistä voittajista voi tänään tulla häviäjiä." (s. 203)

Evoluution tärkein periaate, Csikszentmihalyi tähdentää, on samalla suurin mahdollisuutemme: "Sopusointu saavutetaan yleensä evolutiivisilla muutoksilla, jotka merkitsevät organismin kompleksisuuden kasvamista eli sekä differentiaation että integraation kasvua." (s. 206)

Differentiaatio kuvaa sitä, missä määrin jokin kokonaisuus (esim. ihmisyksilö tai yhteiskunta) "muodostuu osista, jotka eroavat toisistaan rakenteensa tai toimintansa puolesta. Integraatio kuvaa sitä, missä määrin erilaiset osat viestivät keskenään ja edistävät toistensa tavoitteita." (s. 206)

Valintoja tehtäessä on aihetta kysyä itseltään: opinko tällä valinnalla todennäköisesti jotakin uutta (differentiaatio), saanko kokemukseeni jotain uutta merkitystä (integraatio) (s. 219). "On olennaista muistaa, että joka kerta, kun kohdistamme tarkkaavaisuutemme johjonkin ajatukseen, kirjoitukseen tai tapahtumaan, kun ostamme tuotteen ja kun toimimme vakaumuksemme mukaisesti, tulevaisuuden rakenne muuttuu, vaikkakin mikroskooppisen vähän." (s. 220)

Itselleni Csikszentmihalyin kirjan lukeminen suomeksi oli kohottava ja vahvistava kokemus, myös suhteessa luentopyrkimyksiini. Niiden tavoitteen voi nähdä sen kompleksisuuspyrkimyksen valossa - kohti differentoitumista ja integraatiota - josta Csikszentmihalyi puhuu. Samalla on tärkeää muistaa, että "muodollinen kouluopetus tarjoaa yleensä parhaimmillaan vain kompleksista informaatiota; se tarjoaa vain vähän kokemuksia, jotka edistävät tunteiden, luonteen ja herkkyyden kasvua" (s. 224). Tähän jälkimmäiseen oma toimintani tähtää.