Stéphane Mallarmé: Nopanheitto, suomentanut ja saatesanat Helena Sinervo, WSOY 2006
Julkaistu 2006-11-03 02:00:00 EET.
Pieni tiivis kiteyshelmeily, kieli-, ajatus- ja hämmennyskulkevuus. Suomentajan saatesanat ovat sielukkaat ja sympaattiset, avaavat ansiokkaasti ja kiehtovasti klassikkotekstiä, joka hipoo käsittämättömyyden rajoja.
Mallarmé "käyttää kieltä kuin säveltäjät säveliä, ääniä ja hälyjä"". "Mallarmé halusi siirtää sinfonian Kirjaan." Hänen runoutensa "merkitys rakentuu musiikin tavoin vaikutelmista, joita se luo vastaanottajassa. 'En tahdo maalata itse asiaa vaan sen vaikutuksen'", Sinervo lainaa Mallarméta.
Sillä "Kaikki sielu on melodiaa, joka täytyy löytää uudelleen, ja siihen jokaisella on omat huilunsa ja viulunsa." (Mallarmé, Säkeen kriisissä).