Kukoistussyöte

Pauli Juuti: Johtamispuhe, PS-kustannus 2001

Pauli Juuti: Johtamispuhe, PS-kustannus 2001


Tämä kirja nostaa suomalaisen johtamiskirjallisuuden uudelle tasolle. Kyseessä ei ole yksinkertaistujen totuuksien gurumurahdus tai markkinapuheenvuoro jollekin ismille, vaan valtavalle lukeneisuudelle perustuva suurkartoitus, painopisteinään johtamista koskeva ajattelu ja sen taustarakenteet parhaan nykyaikaisen ihmistutkimuksen valossa. Kirja on sivuuttamattoman arvokas laajamittaisena ja herkkäsilmäisenä kartoituksena viime vuosikymmenten keskeisimmistä ihmis- ja sosiaalitutkimuksen suuntauksista ja keskeisimpien ajattelijoiden ideoista ja keskusteluna sitä koskien, mitä ihmisintensiivinen ajattelu tästä eteenpäin voi tarkoittaa.

Kirjan tunnusmerkit: syvällisyys, porautuminen taustarakenteisiin - ja ihmisuskoinen toivon periaate kyynisyyttä ja mekanistisen rationalismin yksiviivaisuuksia vastaan. 

On erittäin arvokasta, että tämä suurteos on olemassa omalla kielellämme, sillä monet käsitellyistä teemoista ovat niin monimutkaisia, että niiden hahmottaminen vieraalla kielellä pudottaaa osan hienouksista pois.

Juutin kirja on vaativa, sitä pitää lukea keskittyen. Lukukokemus on samalla erittäin palkitseva, sillä Juuti kirjoittaa esimerkillisen selkeästi. Nykyajattelun olennaiset perusteemat saavat lukijan mielen liikkeeseen. Jo yksin käsikirjana teos on sivuuttamaton. Tilasin parikymmentä kirjaa Juutin viitteiden perusteella ja minulla sentään on jo ennestäänkin aika paljon kirjoja. Koko joukko olennaisia tekstejä on mennyt ohi havaintokenttäni mutta Juuti nostaa ne esiin lukeneisuutensa kautta.

Perusideana on tuoda esiin sosiaaliseksi konstruktivismiksi, "kielelliseksi käänteeksi" ja postmodernismiksi kutsuttujen suuntausten tärkeimmät ideat, aukikirjoittaa ne loistavasti ja suhteuttaa näin syntyvät näköalat johtamista koskeviin kysymyksiin.

Polttopisteeseen nousevat kieli, ajattelun peruskategoriat konstruktioina, ihmisten välinen vuorovaikutus todellisuutta konstituoivana toimintana ja sen perustana, arkikokemus ja ne suunnattomat sokeat pisteet, joiden vaikutuksesta näemme maailmamme vaihtoehdottomana.

"Sosiaalinen konstruktivismi ilmenee ajattelua vapauttavana voimana esittäessään, ettei ole yhtä objektiivista todellisuutta ja että ilmiöt voitaisiin konstruoida äärettömän monella tavalla. Sosiaalisessa konstruktivismissa ei etsitäkään yhtä oikeaa totuutta ilmiöistä, vaan vaihtoehtoisia tulkintoja siitä. Jos tämä oletus hyväksytään, voidaan myös todeta, että olemme itse sosiaalisen toiminnan tuotteita ja että ei ole olemassa yhtä tapaa tulkita itseä. On siis myös mahdollista uudelleenkonstruoida itse toisella tavalla." (s. 59)

"Sosiaalinen konstruktivismi ei siis kykene siirtymään kulttuurillisen koodin ulkopuolelle ja antamaan 'oikeita' ohjenuoria. Kuitenkin sosiaalinen konstruktivismi auttaa meitä huomaamaan kokemusten ja tiedon paikallisuuden, pirstaisuuden ja erilaisuuden. Se auttaa meitä näkemään ihmisten erilaisuuden. Se auttaa meitä näkemään maailman rakentumisen diskursiivisuuden ja tekstuaalisuuden." (s. 59)

Perusteos, joka tästä eteenpäin on keskeisellä paikalla kirjastossani.

Kirjoitti Esa Saarinen, 20.08.2006

Ole ensimmäinen joka kommentoi

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit:

Vastaa

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit: