Kukoistussyöte

Betty Edwards: Luovan piirtämisen opas, Kustannusosakeyhtiö Opus 2005

Betty Edwards: Luovan piirtämisen opas, Kustannusosakeyhtiö Opus 2005


"Nähdyn esineen, henkilön tai maiseman (sen mitä näet todellisessa maailamssa) piirtämisen kokonaisvaltainen taito koostuu vain viiestä perustaidosta, ei sen useammasta. Nämä taidot eivät ole piirutustaitoja. Ne ovat näkemisen taitoja:

  1. ääriviivojen näkeminen
  2. tyhjän tilan näkeminen
  3. suhteiden näkeminen
  4. valon ja varjojen näkeminen
  5. kokonaisuuden näkeminen" (s. xiii)

Jo tästä käy ilmi, miten hedelmällinen Edwardsin piirtämisen klassikkoteos on yleisenä metaforalähteenä ajattelua kehitettäessä. Systeemiälytutkimuksissamme, samoin kuin omien luentojeni pedagogiikassa, yksi keskeinen pyrkimys on kohdistaa huomio näihin viiteen muuttujaan elämyksellisesti merkityksellisellä tavalla.

Tyhjän tilan näkeminen = "ruusun ostamattomuus" -maailman näkemistä (omassa käsitteistössäni). Vrt. tässä kohdi myös Sartren néant (ei-oleva, olemattomuus) käsite: olemattomuus jonakin joka "on", siis olemattomuus joka on eksistentiaalisesti relevanttia.

"Negatiivisten tilojen näkemisessä on jotain eriskummallista. Näet tavallaan sen, mitä ei ole. Länsimaiseen elämäntyyliin tottuneelle on usein uutta huomata, että tyhjä tila on tärkeä. Tapaamme keskittyä esineisiin; kulttuurimme on esineellinen." (s. 116)

Edwardsin opas nojaa tuolloin (kirja ilmestyi 1979) käänteentekeville Roger W. Sperryn tuloksille, joiden mukaan "ihmisaivot käyttävät kahta täysin erilaista ajattelutapaa". Piirtämisen haasteeena on oikeaa aivopuoliskoa, joka helposti lankeaa vasemman ikeeseen eikä siten riittävästi usko itseensä:

"Jotta päästään aivojen alisteiseen, visuaalisiin havaintoihin perustuvaan oikean aivopuoliskon O-mielentilaan, aivoille täytyy esittää tehtävä, jonka hallitseva, verbaalinen ja analyyttinen vasemman aivopuoliskon V-mielentila hylkää." (s. xv)

Tällainen tehtävä Edwardsilla oli hänen oppilailleen menestyksellä lanseeraama tehtävä kääntää eräs Picasson piirustus ylösalaisin, jolloin yhtäkkiä oppilaiden synnyttämät kopiot olivat "äärimmäisen hyviä" niihin verrattuina, joita he olivat tehneet piirtäessään oikein päin olevaa kuvaa, jonka tiesivät Picasson piirutukseksi. Nyt lukiessani tätä kirjaa totean, että oma metodiikkani pyrkii oikean aivopuoliskon ajattelutapojen aktivoimiseen vasemman kautta, myös ikään kuin rauhoittelemalla kaiken aikaa vasemman puolen kriiitis-analyyttiistä koneistoa tyyliin "mitään ongelmallista ei ole tapahtumassa" (hellän dynaaminen metodiikka).

Kirjan päätösjylinää:

"piirtäminen on taianomainen prosessi. Kun aivosi kyllästyvät lörpöttelyyn, piirtäminen on eräs keino vaientaa löpinä ja nähdä vilaus ihmellisestä todellisuudesta." (s. 248)

Kirjoitti Esa Saarinen, 04.01.2007

Ole ensimmäinen joka kommentoi

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit:

Vastaa

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit: