Kukoistussyöte

Nancy Kline: Time to Think, Cassell Illustrated, 2006 (alkuteos 1999)

Nancy Kline: Time to Think, Cassell Illustrated, 2006 (alkuteos 1999)


Tämä kirja nousi esiin loppusyksystä esiintyessäni eräälle kansainväliselle coaching-porukalle puhelinkonferenssiympäristössä. Yksi osallistuja tunsi Klinen työstä ja kuultuaan Pafos-metodiikastani, hän totesi yhteyksien Klinen lähestymistapaan olevan huomattavien.

Kuten ovatkin. Klinen kirjasta nousee väkevää tukea Pafos-seminaarin ja muiden avainhankkeitteni metodiikalle ja pedagogisille ratkaisuille.

Klinen kirjan pointtina on argumentoida ajattelun kehittämisen puolesta, korostaen erityisesti ajatteluympäristön merkitystä ("environment"), mukaan lukien ihmisten väliset yhteydet siinä ympäristössä. Siis minun sanastossani kirjan fokuksessa on "ajattelun liike" yhdistyneenä ihmisten välisissä yhteyksissä mahdolliseen "maagiseen nosteeseen" ja kytkeytyen "aarrearkkuun, joka on jokaisen sisällä" ("meissä on enemmän kuin mitä näkyy päälle"-filosofia). Eli ajattelu heijastelee "systeemiä," minkä puitteissa ajattelu tapahtuu. Ja keskeinen kysymys systeemisanastossa koskee silloin sitä, missä mitassa käsillä oleva systeemi tukee ajattelun liikettä.

Kirja on loistavan luettavasti kirjoitettu. Se ei ole opillisesti virittynyt, mitään viitteitä ei ole. Sävy on omakohtainen, vahva, sitoutunut, intohimoinenkin. Kirjoittajalla on nuorena aviopuolisona ollut syöpä, josta hän on parantunut (nyt hän jälkikäteen ajattelee) Thinking Environment lähestymistavan avulla (tietämättä tuolloin ao. lähestymistavasta; tämä on kirjan ainoita "far-out" väitteitä, kirjoittaja esittää senkin tyylikkäästi).

Ensin Klinen lähestymistapa kiteytyspointteina:

"Everything we do depends for its quality on the thinking we do first."

"Our thinking depends on the quality of our attention for each other."

"Thinking at its best is not just a cool act of cerebration [aivotyö]. It is also a thing of the heart."

"A Thinking Environment is natural, but rare. It has been squeezed out of our lives and organizations by inferior ways of treating each other." (s. 12-13)

 Sitten pääkohdat ilman niitä työkaluja, joita hän sinänsä mielenkiintoisesti virittää ajattelunsa perustalle. Kommentoin samalla Klinen lähestymistavan yhteyksiä omaan työhöni:

"The Ten Components of a Thinking Environment" (s. 35):

1. "Attention. Listening with respect, interest and fascination." "The quality of your attention determines the quality of other people´s thinking." (s. 36) - Systeemiälykäs kuuntelu, kunnioittavana ja kiinnostuneena, synnyttää parempaa ajattelua toisessa. Pafoksella osallistujia jatkuvasti ällistyttää, kuinka paljon he löytävät toisistaan ilman että ulkoiseti katsoen mitään ihmeellistä tapahtuu - vain sen kautta, että ihmiset energiakeskusteluissa ottavat toisensa vakavasti ja keskittyvät siihen, mitä toinen sanoo niiden lyhyitten jaksojen ajaksi, mitä keskustelu kestää.

The best conditions for thinking, I assumed for years, were hyper-critical, competetive and urgent...[but in fact] The best conditions for thinking, if you really stop and notice, are not tense. They are gentle. They are quiet. They are unrushed. They are stimulating but not competetive. They are encouraging. They are paradoxically both rigorous and nimble." (ketterä, vikkelä, s. 37) - Hellän dynaaminen metodiikka!

Tässä kohdin kirja sisältää paljon mielenkiintoista ja tärkeää, mm. painottaessaan silmiin katsomista ja toisen oikeutta puhua taatusti ilman keskeytystä.

2. "Incisive Questions. Removing assumptions that limit ideas." Tässä kohdin tullaan lähelle Sengen Mental models -problematiikkaa, tavalla, jossa olettamia työstetään kysymysten avulla. Ideana on esittää kysymys, jonka kautta näkökulma avautuu mahdollisuuksien ja voimaantumisen suuntaan. Energiamielessä painopiste siis positiivisessa, mahdollisuuksissa ja subjektin omakseen kokeman voimantunteen tilanteeseensa nähden - siis pyrkimys, joka hyvin selvästi luonnehtii Pafosta ja yleisemminkin pyrkimyksiäni, vaikka en käytäkään kysymyksiä erikseen yksilöitynä instrumenttina.

3. "Equality. Treating each other as thinking peers." Ajattelukumppanuuspainotus on minusta räjähdysvoimaa. "Even in a hierarchy people can be equals as thinkers." (s. 58) Tämä on itselleni perustava painotus, joka istuu hyvin kultuurilliseen, suomalaiseen tasavertaisuustaustaamme. Oma luento/lempiesimerkkini: Sotamies Seppänen ja korpraali Similä kantamassa Mannerheimin arkkua.

4. "Appreciation. Practicing a five-to-one ratio of appreciation to criticism." "Appreciation of someone needs to be genuine, succinct and concrete." (s. 63) - Kline nojaa tässä kohdin Gottmanin avioliittotutkimusten tuloksiin, joista soveltaen hakee vauhtia. Itse olen innostunut tästä voimakkaasta arvonannon ja hyväksynnän painotuksesta, koska olen aina pitänyt virheellisenä kritiikkiä, jonka mukaan itse harrastaisin jonkinlaista ylimyönteisen ihmisen ideologis-positiivista haaveajattelua. Pidän erittäin tärkeänä, että seminaareissani ilmapiiri on arvostava. Huomaa myös Domingo-Mehta-videon sisältämä keskinäinen arvonanto ja erityisesti Mehtan katseen viestimä arvonanto Domingon suuntaan.

5. "Ease. Offering freedom from rush or urgency." "Ease is a deceptively gentle catalyst. Ease creates." (s. 69) Pidän jännittämättömyyttä, luonnollisuutta ja tärkeilemättömyyttä keskeisenä piirteenä seminaareissani; en ole kuitenkaan riittävästi tajunnut tämän taipumuksen merkitystä itse ajattelutapahtuman käynnistymisen ja virtaavuuden kannalta.

6. "Encouragement. Moving beyond competition." "Competition stifles encouragement and limits thinking. To be ´better than´is not necessarily to be good." (s. 71) Oma tuntumani oli aina esim. Ollilan Dream Teamin jäsenistä, etttä he eivät koskaan olleet erityisen kilpailuhenkisiä.

7. "Feelings." "Crying can make you smarter." (s. 74) Omassa työssänihän tunteilla on keskeinen asema, Kline liittää tämän hedelmällisesti ajateluympäristön idean kehittelyynsä.

8. "Information."

9. "Place. Creating a physical environment that says back to people, ´You matter´." Pointtina ei siis esimerkiksi ole että rahaa on käytetty raameihin ja että puite on komea - vaan se, onko ihmisellä tunne, että hänellä on merkitystä kyseisen paikan ilmaisukielessä. Tästä avautuu isoja ja olennaisia yhteyksiä Christopher Alexanderin ajatteluun ja esimerkkeihin. Pafoksella tai Venetsiassa paikan lempeä onnellistavuus antaa seminaarilla puitteen, jossa avaa ajattelun liikettä.

10. "Diversity. Adding quality because of the differences between us." "Homogeneity is a form of denial." (s. 87) "Diversity enhances thinking because it is true. The world is diverse." (s. 87) - Pidän tärkeänä, että Pafoksella ja muissakin avainhankkeissani porukka on moninainen ja erilaisuus siis läsnä.

Ja sitten lopuksi Klinen perusväite:

"Over the centuries ... societies, in the name of advancement, in order to conquer and rule, have stripped themselves of each of these thinking conditions, one by one. They have systematically eliminated a Thinking Environment from our world." (s. 100)

Pafos-seminaari on "ajatteluympäristö"! Systeemiäly kykynä luoda "ajatteluympäristöjä"!

Kirjoitti Esa Saarinen, 05.01.2007

Ole ensimmäinen joka kommentoi

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit:

Vastaa

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit: