Kukoistussyöte

Maurice Merleau-Ponty: Silmä ja mieli, suom. Kimmo Pasanen, Taide 2006

Maurice Merleau-Ponty: Silmä ja mieli, suom. Kimmo Pasanen, Taide 2006


Merleau-Pontyn pienen klassikkoteoksen sympaattinen ja kaunis suomennos. Polttopisteessä on maalaustaiteen ja näkemisen erittely. Niiden kautta Merleau-Ponty hahmottaa näkökulmaa, jonka tarkoitus on ylittää tavanomainen kartesiolainen dualistinen maailmankuva.

"Esimerkiksi viivasta on ollut vallalla sellainen yleinen käsitys, että se on olioiden objektiivinen piirre ja ominaisuus, joka kuuluu olioon sinänsä. ... Tuon viivan on koko moderni maalaustaide asettanut kyseenalaiseksi" (s. 57)

Taidemaalarin ratkaiseva oivallus on, "ettei ole näkyviä viivoja sinänsä, ettei omenan ääriviivat, kuten ei kynnetyn pellon ja laidunmaan välinen rajakaan, ole tässä tai tuossa"... Taidemaalari hylkää sen perinteisen käsityksen, jossa "viivan uskottiin rajaavan omenan tai laidunmaan ääret, omena ja laidunmaa ´muodostuvat´ omasta itsestään ja ne laskeutuvat näkyvään maailmaan ikään kuin jostain esiavaruudellisesta takamaailmasta." (s. 58-9)

Kysymys on "viivan vapautumisesta, siitä että herätetään sen kokonaisuuksia luova voima henkiin." (s. 59)

"Ennen Kleetä ei ehkä koskaan oltu annettu viivan pohdiskella´." (s. 59)

Tämä ääriviivoja koskeva luova tarkastelu on inspiroivaa ajatella ääriviivoja yleensä koskevaksi; tällöin oma työni näyttäytyy yrityksenä saada ihmiset luentotilanteessa vapauttamaan elämänsä viivoja. Tavoitteena on synnyttää ajattelun liikettä, jonka sisällä ihmiset antavat "viivan pohdiskella". Yritän herättää henkiin sen luovan voiman, minkä avulla ajattelu ääriviivojen kautta hahmottaa kokonaisuuksia - jotka eivät ole ennakolta annettuja, jotka eivät ilmesty "näkyvään maailmaan ikään kuin jostakin esiavaruudellisesta takamaailmasta".

Elämä on elämää systeemeissä, mutta systeemit eivät ole koskaan rajoiltaan valmiiksi määrittyneitä; ajattelun liike on jatkuvasti uudistuvaa rajankäyntiä, jolla näitä viivoja piirretään.

Myös "ruusun ostamattomuus" - omasas sanastossani, vertaa Edwardin kirjaa koskeva blogikuvaus - ilmestyy mukaan komein värein:

"Kaikki näkyvät oliot vaikuttavat yksilöllisyydestään huolimatta samalla myös ulottuvuutena, koska ne ovat syntyneet Olevan siemenkodan auetessa. Tämä merkitsee sitä, että näkyvän olemukseen sisältyy, sanan tiukassa merkityksessä, sen näkymätön toinen puoli, jonka se tekee läsnäolevaksi erääänlaisena poissaolona." (s. 67)

Merlau-Ponty viittaa Kleen upeisiin sanoihin: "...meidän jyskyttävä sydämemme ajaa meitä alaspäin, syvälle maan uumeniin. Mitä siitä sitten kehkeytyykään, uni, idea tai fantasia, vakavasti se on otettavissa vasta, kun siitä sopivin keinoin tehdään taideteos. Silloin noista erikoisuuksista tulee todellisuutta, taiteen todellisuutta, joka kohottaa elämän tavanomaisuuden yläpuolelle. Silloin taideteos ei ainoastaan esitä nähtyä uudelleen enemmän tai vähemmän temperamentikkaasti, vaan tekee näkyväksi salattuja näkymiä." (s. 67)

Tähän myös ajattelutaideteosten, esittävänä taiteena, tulee pyrkiä - siis myös luentojen.

 

Kirjoitti Esa Saarinen, 08.01.2007

Ole ensimmäinen joka kommentoi

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit:

Vastaa

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit: