Kukoistussyöte

Malcolm Gladwell: Leimahduspiste, Ajatus Kirjat 2007

Malcolm Gladwell: Leimahduspiste, Ajatus Kirjat 2007


Malcolm Gladwellin erinomainen teos Tipping Point on suomennettu nimellä Leimahduspiste ja odotellessani äsken Pipsaa passitoimiston ulkopuolella sukelsin suomennokseen - joka osoittautui inspiroivaksi, vaikka jo olin lukenut alkuperäisteoksen. Kirja käynnistyi preesenssissä avautuvana ajatusten virtana, yhdistyen väkevästi luennollani kehittelemiini teemoihin ja systeemiälyyn.

Jos et muuta ehdi, niin lue ainakin kirjan erinomainen esipuhe.

”Leimahduspiste” on oikeastaan yksi muunnelma (omassa sanastossani) Mannnerheimin savuke eli yksittäisruusu -teemasta, ymmärrettynä ihmisjoukkojen käyttymistä koskevana ajattelutapana.

Tässä kirjan hedelmällisiä avauksia:

Leimahduspiste on erään idean elämänkerta, ja idea on hyvin yksinkertainen. Sen mukaan paras tapa ymmärtää muotitrendien syntymistä, rikosaaltojen vuorovesiä tai vaikkapa tuntemattomien kirjojen muuttumista menestysteoksiksi, teinien tupakoinnin lisääntymistä, kuulopuheilmiöitä tai mitä tahansa muuta mystistä muutosta, joka näkyy arjessa, on ajatella niitä epidemioina. Ajatukset, tuotteet, viestit ja käyttymismallit leviävät kuten virukset.” (s. 11)

Avainmetafora on siis ”epidemia”. Mutta vielä mieluummin puhuisin ”tarttuvuuksista”.

Kyse nimittäin on ”tarttuvasta käytöksestä”, joka tietyn ”leimahduspisteen” saavutettuaan leviää valtavasti. ”Tällainen eteneminen tuottaa meille inhimillisinä olentoina hankaluuksia, koska lopputulos - seuraus - tuntuu olevan epäsuhdassa syyn kanssa. Jotta ymmärtäisimme epidemioiden voimaa, meidän täytyy hylätä tämä odotus suhteellisuudesta. Meidän täytyy valmistautua siihen mahdollisuuteen, että joskus suuret muutokset seuraavat pienistä tapahtumista, ja että joskus nämä muutokset voivat tapahtua hyvin nopeasti.” (s. 16)

”Tämä nopean muutoksen mahdollisuus on leimahduspisteen keskeinen ajatus ja se voi hyvin olla kaikista vaikein hyväksyä.” (s. 16)

Mannerheimin savuke ja yksittäisruusun avaama systeemi-interventio ovat siis lokaalisysteemissä käynnistyviä positiivisia epidemioita. Ne ovat äkillisiä muutoksia jotka leviävät tarttumalla toisen ihmisen sisäisen systeemin sisällä ja ihmistenvälisyydessä. Mutta silti tarvitaan joku, joka sysää prosessin käyntiin - ja Gladwellin makrotasolle viritetty kirja antaa mikrotasollekin voimistavaa motiivia uskoa, että tämä on mahdollista myös omalla kohdallamme. Olemme tartuttajia! Tarttukaamme tähän mahdollisuuteen niiden asioiden osalta, joihin sydämessämme uskomme!

”Leimahduspiste on kriittinen massa, kynnys, kiehumispiste.” (s. 16) Eli omassa sanastossani: toiset ihmiset voivat moniin elämää voimistaviin asioihin nähden olla lähempänä kynnystä, kiehumispistettä kuin mitä päälle näkyy - ja samoin me itse. Marginaalien metodiikka: jokin itsessään vähäinen sysäys sivusta voi saattaa uudistusajatelun liikkeeseen ja avata taivaan portit.

Epidemiat, Gladwell tähdentää, voivat saada alkunsa moninaisin tavoin. ”Epidemiat” ovat yhdistelmä tekijöitä, joista olennaisimmat ovat: ihmiset, jotka välittävät tarttuvaa materiaalia, tarttuva materiaali ja ympäristö, jossa tarttuva materiaali toimii tarttuvasti. ”Näitä kolmea muutosagenttia kutsun harvojen laiksi, tarraustekijäksi ja asiayhteyden voimaksi.” (s. 22)

Systeemiälyä on kyky lukea ”asiayhteyttä”, arvoida mihin käsillä olevat ”tarraustekijät” antavat mahdollisuuden - plus kykyä ja halua ja vaistomaista tuntumaa siihen tosiasiaan, että lokaalitilanteessa toimittaessa olet yksi niistä harvoista, joiden toimista riippuu tulevaisuus.

Kirjoitti Esa Saarinen, 06.04.2007

Ole ensimmäinen joka kommentoi

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit:

Vastaa

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit: