Kukoistussyöte

Göran Schildt: Alvar Aalto. Elämä, Alvar Aalto museo 2007

Göran Schildt: Alvar Aalto. Elämä, Alvar Aalto museo 2007


Schildtin mestariteos on jälleen saatavana. Ilmestyessään kolmiosainen suurteos on julkaistu uudelleen näpäränä, sympaattisena yhteinäislaitoksena ilman kuvia. Teksti hallitsee ja antaa ihanan ilmeen tälle luovan suomalaisuuden perusteokselle.

"Minä näin ensimmäisen automobiilin Jyväskylässä; olin silloin jo koulupoika. Sen vanhempi ei ole muutoskausi, jossa me elämme tänään." (s. 754; Aalto v. 1972)

"Sellaista kodin ja työpaikan väliä ei pitäisi ollakaan, jossa ei kuljeta läpi metsän." (s. 756)

"Yksi niitä asioita joita Aalto noihin aikoihin tapasi luennoillaan pohtia oli: Mitkä ovat arkkitehtuurin viholliset? Ja vastaus kuului: Ne yksipuoliset vaatimukset, joita tilaajilla on taipumus hankkeille asettaa. Tavallisin on se että talon on oltava omistajalleen taloudellisesti kannattava, jolloin useimmiten unohtuu että epäinhimillisin talo on halvin (Aallon esitelmä The Royal Institute of British Architectsissa, 1957)." (s. 757)

"Miten tämä [luova ja onnistunut] yhtakainen ratkaisu syntyi hänen osaltaan, siitä hän kertoo kuluisassa kirjoituksessaan 'Taimen ja tunturipuro'. Ensin on paneuduttava huolellisesti kaikkiin tehtävään liittyviin konkreettisiin vaatimuksiin, mutta sen jälkeen päästettävä ne syöpymään alitajuntaan, jossa ne törmäävät arkkitehdin aikaisempiin kokemuksiin, arvostuksin ja keksimiskykyyn. Silloin hyvällä onnella tajunnan pintaan nousee ratkaisu, joka on paitsi täysin rationaalinen, myös täysin koordinoitu." (s. 757-8)

"Viime vuosikymmenien aikana arkkitehtuuria on usein verrattu tieteeseen ja sen menetelmiä on yritetty saattaa tieteellisemmiksi, vieläpä tehdä siitä puhdasta tiedettä. Mutta arkkitehtuuri ei ole tiede. ... Sen tehtävä on yhä saattaa aineen maailma sopusointuun ihmiselämän kanssa." s. 758)

Aallon ulkomaisten kunnianosoitusten uljuus on nykynäkökulmasta kohottavaa luettavaa. Vavahduttava on kuitenkin myös kolikon toinen puoli, Aallon osakseen saama vastustus. "Korkeakoululla Aalto oli kuolemansa asti olematon suuruus, jonka töistä ei ollut arkistossa ainuttakaan diakuvaa." (s. 792). Hän kuitenkin kelpasi esim. Princeton yliopiston kunniatohtoriksi yliopiston täyttäessä 200 vuotta (s. 588).

Kirjoitti Esa Saarinen, 24.02.2008

Ole ensimmäinen joka kommentoi

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit:

Vastaa

Anna nimesi
Sähköpostisi
Viestisi
Kirjoita kuvassa näkyvät merkit: